Suomikoulun leirillä

Tällä kertaa meille kuuluu leireilyä. Viikon ahkeran pakertamsen jälkeen pääsimme ensimmäistä kertaa viikonloppuleirille. Suomikoululla on perinteenä järjestää kerran vuodessa viikonlopun mittainen leiri jossakin lähistön leirikeskuksessa. Tällä kertaa olimme Briars Camp -nimisessä keskuksessa, joka sijaitse Mt Marthan seudussa. Matkaa sinne on n. tunti täältä meiltä. 

Huoneemme sijaitsivat tällaisten kaytävien varrella. Paikalla oli n. 10 suomalais-australialaista perhettä. Me olimme ainoat läpikulkumatkalaiset, eli kaikki muut leirillä olijat asuvat maassa pysyvästi. 

''

Tällainen oli leirikeskuksemme sisäpiha. Tuuli ei osunut tähän, mutta aurinko sitäkin enemmän. Liian kuuma ei kuitenkaan tullut (paitsi Leevillä, joka epäilee sulavansa kesällä).

Tältä näytti ympäröivät metsät. Lisäksi seudulla oli viiniköynöksiä, peltoja, niittyjä ja lehmiä.

Tässä on kuva meidän huoneestamme. Telttailu ei edelleenkään ole sopivaa mun prinsessa -elämääni, mutta leirillä saimme nukkua oikeissa sängyissä. Ja arvatkaapa kuka on päässyt kouluun!!! Koululaiset ovat nimittäin niin isoja, että ne saavat nukkua yläsängyssä! 

Näin ihanaa on nukkua yläsängyssä ensimmäistä kertaa!

Liinalla on myös suomalaiskaveri täällä. Miu on samanikäinen ja -henkinen. :-)

Tässä olemme lähdössä tyttöporukalla ostamaan unohtuneita pannukakkuaineksia. Ajoimme hatut päässä ja katto alhaalla. Lauantain lämpötila nousi +35 asteeseen.

Lassi otti lämmöstä ilon irti. Muistuttaako yhtään jotakuta menneisyydestä? Bon voyage -tunne oli vahva. Vain kalastajahattu uupuu ja Lassi ei ole vielä ymmärtänyt sormien välien ruskettamisen tarpeellisuutta. 

Leirillä oli paljon kaikkea toimintaa. Kajakkimelontaa tehtiin pareittain ja lopuksi isot pojat keskenään. Kajakkihippa oli erityisen hauskaa ja kasteluleikit hauskoja (poikien mielestä).

Lassi ja Liina onnistuivat olemaan melkein sovussa hyvin valvottujen iltojen jälkeen. Lauantai-illan diskossa Lassi kunnostautui tanssimalla viimeisten joukossa (kuvia ei laiteta tänne, niitä kyllä on). Mä raahasin lapseni väkisn kanssani nukkumaan puolilta öin. Miten ihmeessä joku voi haluta jäädä vielä hengaan 15 -v tyttöjen kaa?

Leirialueelta löytyi sopivasti puutavaraa ja pikkupojat pystyttivät hienon majan. Se pysyi pystyssä ilman ensimmäistäkään naulaa tai narua. Emme kuitenkaan saaneet mennä sisälle, koska rakennelma oli kuulemma hieman hatara.

Jättikeinu oli lauantain vetonaula! Siinä keinuja nostettiin narujen avulla lähes vaakatasoon (jollei sanonut stop sitä ennen) ja sitten keinu vapautettiin. Toiminta näytti hurjalta ja lapset pääsivät kaksi kertaa ja sitten mä en ehtinytkään enää mennä...

Arvaatte varmaan kuka meni lähes vaakatasoon ennen keinun vapauttamista. Luultavasti Liina ei vain uskaltanut sanoa stop, kun oli jo niin korkealla.

Lauantai-iltana oli tietysti vielä leirinuotio. Siellä paistettiin tikkupullia (ainakin mulle ensimmäinen kerta elämässä!!!) ja myöhemmin vielä vaahtokarkkeja. Ja epäilijöille tiedoksi, tämä blogi ei ole täysin kronologisessa järjestyksessä...

Lassi löysi sisäisen aboriginaalinsa ja taiteili tällaisen teoksen leirinuotion vierelle. Mun täysin puolueeton mielipiteeni on, että Lassikin on hyvin taitava piirtämään. 

Paluumatkalla etsimme vielä sopivan beachin, jossa voisimme käydä uimassa ennen viikon aloitusta. Tältä fossiilirannalta emme menneet vielä veteen, vaan ajoimme pari km eteenpäin. Päätimme lasten kanssa yhteistuumin, että jatkossa retkelemme täällä useamminkin. Helpommin tosin sanottu kuin tehty, nyt alkaa jo kaikki viikonloput jouluun saakka olla täynnä ohjelmaa.