Joulun odotusta

Ja näinän siinä kävi. Lassin takia mä olen muuttanut asumaan Lakeside stadionille... Joten nyt Liinakin halusi päästä urheilemaan ja aloitti innokkaasti alle 6 -vuotiaiden ryhmässä. Seuran t-paita ja juomapullo saattoivat olla hieman tärkeämpiä varusteita kuin itse kisaaminen, mutta hauskaa oli.



Tässä  nähdään tulevan korkeushyppysankarin ensimetrit. Rima ei hievahtanut lainkaan.



Joulu tulee rymisten. Toisin kuin kenelläkään muulla 3 lapsen yksinhuoltajalla, mulla on runsaasti aikaa jouluostoksille, kodin koristeluille ja kaikille lasten koulujen ja harrastuspiirien joulutohinoihin. Parhaimmillaan on pitänyt revetä 3 paikkaan yhtä aikaa. Hannele on saanut oman osansa kouluretkistä ja muista paikoista, minne vaan ei ehdi.
Suomikoulun viimeinen kokoontuminen oli tänään. Liinan ryhmä oli tehnyt hienon nukketeatteriesityksen, jossa Liinallakin oli omat vuorosanat ja nukke, joka esiintyi. Nää iPhonella otetut kuvat näyttää tosi epätarkoilta, kun niitä zoomaa. Sorry, yritämme jatkossa panostaa laatuun.

Tässä koko ryhmä ottaa vastaan aplodeja.



Isommilla oli helpompi homma. Uutistuokio, jossa kaikki kertoivat tarinoita maailmalta. Ja suomeksi tietysti. Esitysten jälkeen saimme joulupuuroa!!! Kovin montaa asiaa en ole vieläkään Suomesta kaivannut, mutta oikeasti haudutettu riisipuuro oli kyllä herkkua. Oli pakko ottaa toinenkin lautasellinen. Ja sitten vielä paikalla oli graavilohta ruisleivällä. Suomesta löytyy aivan ihania herkkuruokia!!! Yhteistuumin päätimme lasten kanssa, että joulupuuro ja graavikala pitää saada täälläkin. Kinkusta ei niinkään väliä.




Mitä pitää ajatella lapsesta, joka itse ottaa ilmoittautumislomakkeen golfharjoituksiin, täyttää sen omatoimisesti (kysyy tietysti äidiltä mikä on surname ym.) sillä aikaa kun minä ja pojat hakataan viimeiset 9 reikää golfkentällä. Liina siis juoksee meidän mukana ja täyttää kuponkia aina pysähtyessään. Kotimatkalla Liina harmitteli, kun ei muistanut jättää ilmoittautumislomakettaan klubille. Onko tuossa vaiheessa jo kypsä aloittamaan valmennuksen, jos käytännössä itse hoitaa homman?

Lämpö on saapunut!!! Jopa minä olen ollut beachilla bikineissä. Kahlailemassakin kävin, mutta uimaan en ole vieläkään mennyt... Liina sen sijaan livahti aaltoihin heti kun rantaan päästiin.

Sorry, tuli huono kuva. Tarkoitus oli laittaa parempi, mutta koska olen laiska ja mukavuudenhaluinen ihminen, niin joudutte tyytymään tähän. Täällä ei ole lunta, mutta Lassi päätti tehdä hiekkaenkelin beachilla. Näyttää kovasti samanlaiselta kuin lumeen tehdyt esikuvansa.

Ja koska kiirettä ei pidä, niin tänään olimme tehokkaita. Alakerta on rymsteerattu nyt siihen uskoon, että kun Tiina tulee perheineen, niin meidän kaikkien pitäisi mahtua samaan pöytään. Samin ja Riitan kanssa jouduimme syömään kahdessa vuorossa, mutta nyt on toivoa paremmasta. Lisäksi hommasimme puutarhapöydän, joten uloskin voi päästä. 

Lapset päättivät, että kun kerran olemme täällä lämpösessä, niin me emme hanki joulukuusta. Tässä on nähtävillä joulupalmumme. Oikesti nuo valot vilkkuvat ja se näyttää oikein hienolta. Sukatkin on nyt saatu ducttapella kiinni takanreunukseen. Eeron, Elisan ja Kekenkin sukat on laitettu jo odottamaan. Meille kannattaa nyt tulla!!! Tervetuloa!

Ja kaikille teille, jotka odottelette lahjoja ym. Niitä on kyllä tulossa, mutta ei taida ihan joululle ehtiä. Jos Suomessa on kiire ennen joulua, niin täällä se on jotenkin hallitesemattomampaa. Kaikkea voi tehdä, mutta siihen menee vaan niin kauan aikaa.

Hyvää joulua kaikille! Yritämme saada joulukortin tänne sivuille näkymään ensi viikolla!

Kiirettä pitää

Liina on edelleen ahkera koululainen. Tulokset alkavat puhua puolestaan. Tyttö lukee sekä suomeksi että englanniksi lastenkirjoja. Läksyt joudutaan yleensä tekemään 3 kertaan, vikka äidin mielestä vähempikin voisi riittää.

Ja ne kuuluisat osavaltion mestaruuskisat. Lajeina Lassilla oli sekä sekaviesti että poikien 4x100 m. Sekaviestissä joukkue selvitti hienosti tiensä finaaliin. Ennen finaalin alkua alkoi kuitenkin sade... Kapula luiskahti toisen juoksijan kädessä ja sen verran aikaa hukkaantui, että ehtivät ulos vaihtoalueelta. Finaalin viimeisiä siis, mutta toisaalta osavaltion 8. sija on kyllä hieno saavutus!! Poikajoukkueella jäivät juuri 9. sijalle, joten finaalipaikka jäi haaveeksi. Hauskaa kuitenkin oli ja kuten tästäkin kuvasta huomaatta oli koko suuri stadion täynnä ihmisiä katselemassa. tunnelma oli huikea.

Ja sitten vielä seuraavana viikonloppuna Victorias fastest kid, jossa kisattiin 100 metrin yksilölajissa. Lassi juoksi hienosti uuden ennätyksen 13.93 sekuntia. Ja parasta kaikesta, Lassi juoksi paremman ajan kuin seurakaveri Albert! Varsinaisessa kisassa sijoitus oli 6., joten mitalia ei tullut.

Jostakin omituisesta syystä elokuvat tulevat tänne vasta Suomen jälkeen... ???? Tekstitystäkään ei tarvita. Pääsimme vihdoin katsomaan Skyfallin!!! Ja se oli kyllä hieno leffa. Voin lämpimästi suositella kaikille, jotka vähänkään tykkäävät Bond -leffoista. Tänään täällä tulee telkkaristakin 2 vanhaa Bondia, joten tunnelmassa pysytään.

Täällä leffateatterissa on olemassa oma Gold Class -luokka. Jos ostat liput sinne, saat juoma- ja napostelutarjoilun myös elokuvan aikana. Noviisina olin ostanut liput tavallisen rahvaan puolelle, mutta kun halusimme ottaa juomat ennen elokuvaa, niin meidät ystävällisesti ohjattiin gold class puolelle. Ja tietysti ennen elokuvaa saimme "shaken, not stirred" -tyyppiset juomat mukaan otettavissa shakereissaan.



Mulla on sitten ollut tervetuloa Monash Universityyn päivä. Sen kunniaksi jouduin matkaamaan yliopistomme pääkampukselle Claytoniin... Ja säätila pani parastaan. En muista yhtä pahaa sadetta. Auto piti jättää valtavan kampusalueen reunalle ja sieltä oli sitten sellainen kilometrin mittainen matka luentosaliin. Avoauton katto pitää vettä, mutta samaa ei voi sano Ikean sateenvarjosta. Kun mä pääsin sisälle, olivat farkut märät polviin saakka ja kengistä olisi voinut puristaa vettä. Onneksi luentosalin ilmastointi saatiin pois päältä, että emme paleltuneet kuoliaiksi (muutama muukin oli saanut tämän pläjäyksen päällensä).

Osataan sitä lakkoilla täälläkin. Paikalliset opettajat ovat taistelleet oikeuksiensa puolesta (lisää liksaa, vähemmän palkatonta ylityötä). Ja kun opettajat ovat lakossa, eivät lapset ole koulussa. Yksityiskouluissa ei tietenkään lakkoilla, mutta julkisten koulujen lapset tulivat vanhempien mukana töihin lakkopäivänä. Muutimme sitten Carolin kanssa esimiehemme toimiston luokkahuoneeksi ja istutimme sinne kaikki 4 lasta, jotka olivat päässeet mukaamme. Tätä voi olla vaikea uskoa, mutta jopa Liina osasi olla hiljaa ja tehdä tehtäviä useamman tunnin ajan. Ja parasta kaikessa, lakkopäivänä pääsi äidin töihin syömään. Sairaalan kahvilasta saa lämpimän lounaan ja sitä lapset ikävöivät vieläkin... ei niistä voileivistä oikein ole pidemmän päälle kunnon ruoaksi.