Bon voyage

Nyt on pakko laittaa välikommentti. Leeviä hävetti ihan hirmuisesti, että äiti ei tiedä déjà-vu -ilmausta.

Näin julkisesti kerrottakoon: luin 10 vuotta ranskaa koulussa ja kirjoitin siitä ällän. Ja asuin siellä vuoden. Osaan siis ranskaa paremmin kuin suurin osa blogin lukijoista. Bon voyage -ilmaus on lainaus suurelta suomalaiselta Matti Nykäseltä. Lainailen häntä aina silloin tällöin.

Blogin kirjoitus tapahtuu yleensä mun nukkumaanmenoajan jälkeen, joten oikoluku on vajavaista. Pianovihreitä (=painovirheitä) löytyy kyllä. Laiskana ihmisenä en jaksa niitä jälkikäteen korjata. Painovirheisiin lasketaan myös virheellinen pilkutus. Olen itsekin löytänyt niitä useampia.

Suomikoulun leirillä

Tällä kertaa meille kuuluu leireilyä. Viikon ahkeran pakertamsen jälkeen pääsimme ensimmäistä kertaa viikonloppuleirille. Suomikoululla on perinteenä järjestää kerran vuodessa viikonlopun mittainen leiri jossakin lähistön leirikeskuksessa. Tällä kertaa olimme Briars Camp -nimisessä keskuksessa, joka sijaitse Mt Marthan seudussa. Matkaa sinne on n. tunti täältä meiltä. 

Huoneemme sijaitsivat tällaisten kaytävien varrella. Paikalla oli n. 10 suomalais-australialaista perhettä. Me olimme ainoat läpikulkumatkalaiset, eli kaikki muut leirillä olijat asuvat maassa pysyvästi. 

''

Tällainen oli leirikeskuksemme sisäpiha. Tuuli ei osunut tähän, mutta aurinko sitäkin enemmän. Liian kuuma ei kuitenkaan tullut (paitsi Leevillä, joka epäilee sulavansa kesällä).

Tältä näytti ympäröivät metsät. Lisäksi seudulla oli viiniköynöksiä, peltoja, niittyjä ja lehmiä.

Tässä on kuva meidän huoneestamme. Telttailu ei edelleenkään ole sopivaa mun prinsessa -elämääni, mutta leirillä saimme nukkua oikeissa sängyissä. Ja arvatkaapa kuka on päässyt kouluun!!! Koululaiset ovat nimittäin niin isoja, että ne saavat nukkua yläsängyssä! 

Näin ihanaa on nukkua yläsängyssä ensimmäistä kertaa!

Liinalla on myös suomalaiskaveri täällä. Miu on samanikäinen ja -henkinen. :-)

Tässä olemme lähdössä tyttöporukalla ostamaan unohtuneita pannukakkuaineksia. Ajoimme hatut päässä ja katto alhaalla. Lauantain lämpötila nousi +35 asteeseen.

Lassi otti lämmöstä ilon irti. Muistuttaako yhtään jotakuta menneisyydestä? Bon voyage -tunne oli vahva. Vain kalastajahattu uupuu ja Lassi ei ole vielä ymmärtänyt sormien välien ruskettamisen tarpeellisuutta. 

Leirillä oli paljon kaikkea toimintaa. Kajakkimelontaa tehtiin pareittain ja lopuksi isot pojat keskenään. Kajakkihippa oli erityisen hauskaa ja kasteluleikit hauskoja (poikien mielestä).

Lassi ja Liina onnistuivat olemaan melkein sovussa hyvin valvottujen iltojen jälkeen. Lauantai-illan diskossa Lassi kunnostautui tanssimalla viimeisten joukossa (kuvia ei laiteta tänne, niitä kyllä on). Mä raahasin lapseni väkisn kanssani nukkumaan puolilta öin. Miten ihmeessä joku voi haluta jäädä vielä hengaan 15 -v tyttöjen kaa?

Leirialueelta löytyi sopivasti puutavaraa ja pikkupojat pystyttivät hienon majan. Se pysyi pystyssä ilman ensimmäistäkään naulaa tai narua. Emme kuitenkaan saaneet mennä sisälle, koska rakennelma oli kuulemma hieman hatara.

Jättikeinu oli lauantain vetonaula! Siinä keinuja nostettiin narujen avulla lähes vaakatasoon (jollei sanonut stop sitä ennen) ja sitten keinu vapautettiin. Toiminta näytti hurjalta ja lapset pääsivät kaksi kertaa ja sitten mä en ehtinytkään enää mennä...

Arvaatte varmaan kuka meni lähes vaakatasoon ennen keinun vapauttamista. Luultavasti Liina ei vain uskaltanut sanoa stop, kun oli jo niin korkealla.

Lauantai-iltana oli tietysti vielä leirinuotio. Siellä paistettiin tikkupullia (ainakin mulle ensimmäinen kerta elämässä!!!) ja myöhemmin vielä vaahtokarkkeja. Ja epäilijöille tiedoksi, tämä blogi ei ole täysin kronologisessa järjestyksessä...

Lassi löysi sisäisen aboriginaalinsa ja taiteili tällaisen teoksen leirinuotion vierelle. Mun täysin puolueeton mielipiteeni on, että Lassikin on hyvin taitava piirtämään. 

Paluumatkalla etsimme vielä sopivan beachin, jossa voisimme käydä uimassa ennen viikon aloitusta. Tältä fossiilirannalta emme menneet vielä veteen, vaan ajoimme pari km eteenpäin. Päätimme lasten kanssa yhteistuumin, että jatkossa retkelemme täällä useamminkin. Helpommin tosin sanottu kuin tehty, nyt alkaa jo kaikki viikonloput jouluun saakka olla täynnä ohjelmaa.

Kisoja ja palaneita neniä

Tässä tulevat siis tekstit ja myohässä kuten luvattiinkin...

Lassi siis aloitti yleisurheilun täällä Ausseissa kun vihdoinkin löydettiin meille sopiva klubi. Harjoituksia on kahdet viikossa ja kisoja kerran. Molemmissa on vaatimukset, että vanhemmat osallistuvat toimintaan. Eli kaikissa harjoituksissa joku aikuinen istuu kentän reunalla seuraamassa treenejä ja kisoissa olen jo oppinut haravoimaan hiekkaa, mittaamaan pituushyppyjä (ja myös huomaamaan kuinka monella eri tavalla se voidaan tehdä...), paimentamaan lassin ikäryhmää kisojen halki ym. Tästä hyvästä on sitten naama palanut joka kerta. Lippalakki, aurinkolasit ja suojakerroin 30 ovat täysin riittämättömät varusteet tähän touhuun. Hyvännäköisiä lierihattuja tarvitaan.

Kuten nopeimmat jo Facesta näkivät (kannattaa liittyä sinne jos haluaa kuulla meidän kuulumisia nopeammin), niin Lassi on kunnostautunut pikajuoksussa. Tässä on poikien 4x100 metrin viestijoukkue, joka selvisi kisoista hienosti jatkoon. Eli meillä on 1.12. tiedossa Victorian osavaltion mestaruuskisat. Lassi ja Albert pääsvät myös tyttöjen kanssa jatkoon, eli sekajoukkueviesti on myös tiedossa.






Poikien joukkue on myös tyypillinen Aussi-joukkue: yksi suomalainen, yksi espanjalainen ja kaksi täällä syntynyttä lasta...

Leevi huomautti äidille jossakin vaiheessa, että hänellä on vain lenkkarit ja crocsit. Kuulemma 13 -vuotias poika tarvitsee hieman enemmän kenkiä. Sitten päästiin ostoksille... ja nyt Leevilläkin on converset. ;-)

Suomiterveisiäkin on saatu! Keke on syntynyt!!! (Tiina ja Antti yrittävät kovasti väittää, meille että Aleksi on syntynyt, mutta katsotaan nyt seuraavan 18 vuoden aikana miten käy. Tanuki säilytti oikean nimensä. ;-))

Herra Rätiskän uusin versio on tullut. Kiitos Eero!! Koska emme suruksemme päässeet julkistamistilaisuuteen, niin meille lähetettiin lohdutuspalkintona painotuore versio lehdestä.

Australia ei saa pelkkiä kehuja. Mun ihanan suloinen autoni näytti tältä yhtenä aamuna, kun Hannele yritti päästä golfkentälle pelaamaan. RÄYH!!! Autossa ei tietenkään ollut mitään varastettavaa, mutta näin sitten joku halusi tunkeuta autoon ja avata hanskalokeron ja tunkeutua takakonttiin takapenkin kautta. Korjauslasku oli yli 10000 AUD. Onneksi oli vakuutus, mutta kyllä se omavastuunkin pulittaminen otti päähän. Olemme vähän suunnitelleet muuttoa etelämmäs, jossa on rauhallisempia asuinalueita (ja ehkäpä autotallikin). Vieraat mahtuvat meille kuitenkin!!

Me olemme täällä nettiruokakaupan uskollisia asiakkaita. Maija ja Liina ovat erityisen mieltyneet tällaiseen aamujogurttiin. Siihen kuuluu kaataa päälle holtittomasti sokeria ja mun mielestä vielä vähän mysliä. Liina korvaa myslin laittamalla vielä vähän lisää sokeria. :-)

Erään kerran meille tapahtui katastrofi. Ihana jogurttimme oli loppunut ja koska olin rastinut kauppalistalta kohdan: saa laittaa korvaavan tuotteen, niin TERVEYSTERRORISTIT iskivät!!!

Huomaa erityisen kevyt ja rasvaton aamupalamme. Ei muuten tule nälkä pariin tuntiin ja pitää nälän poissa paljon paremmin kuin kaurapuuro!!!

TÄSSÄ on korvaava tuote. Sen lisäksi, että kaikki ihanan tyydyttyneet rasvahapot oli poistettu jonkun toisen aamujogurttiin, niin lisäksi...

...ne yrittivät saada meidän verenkierrossakin olevat, vaivalla hankitut, kolesterolit takaisn. Onks joku ollut yhteydessä colesin ruokakauppaan ja kertonut niille mun ja Liinan paheista? Täytyy kuitenkin huomauttaa, että meidän esiäideistä viimeisin menehtyi 95 -vuoden iässä ja jos tämä aamuherkuttelu muuttaa ennusteen vain 93 vuoteen, niin mä olen valmis riskeeraamaan.

Sitten vielä pari kuvaa suomikoulusta, jossa käymme joka toinen lauantai. Lassi ja Leevi ovat isojen ryhmässä ja yrittävät narista, että eivät halua käydä siellä, mutta Liina on hyvin iloinen ja mielellään mukana toiminnassa.

Uskokaa tai älkää, Liina antoi vapaaehtoisesti laittaa letit!!! Aika tomreran näköinen. 

Liinan luokassa on Ted, joka kulkee pari päivää jokaisen lapsen mukana. Lapset sitten kirjoittavat Tedin mukana kulkevaan vihkoon mitä ovat Tedin kanssa tehneet. Liina vei Tedin urheilukisoihin ja... kirjoitti ihan itse koko tarinan!!! Äidille tultiin näyttämään vasta kokonaan valmis juttu. Mä en pystynyt korjaamaan kuin ensimmäiset 2 kirjoitusvirhettä ja sitten vaan kehuin hienoa suoritusta!! Kaiken lisäksi Liina luki kirjoituksensa itse ääneen luokan edessä.

Tää on spesiaalikuva Petelle. Mä lähetin joskus talvella (syyskuussa) kuvan muutamasta leijasurffaajasta meidän lähirannalta. Näyttää siltä, että kelien lämmetessä surffaajien määrä vain kasvaa. Ihme kyllä eivät törmäile toisiinsa kovinkaan usein.

Vähän kuvia, enemmän tarinaa

Pitkasta aikaa tekstia. Lapset ovat kyllastyneet siihen, että aiti kuvaa joka välissä. Kuvia on sitten vähän vähemmän ja tekstiä enemmän.

Australialaiset ovat omituisia. Täällä on hevosten laukkakilpailu, Melbourne cup, joka pistää koko kaupungin sekaisin. Se on yleinen vapaapäivä työpaikoilta (siis laukkakilpailun vuoksi!!!) ja sitten kaikki innokkaat 100 000 menevät katsomaan kisoja ykköset niskassa ja hattutyyli vastaa Ascotin kisoja Brittein saarilla. Oma työpaikkani Monash University ei myönnä vapaapäivää tuollaisen hapatuksen takia, mutta tietysti meilläkin oli shampanjatarjoilu ja kisoja katsottiin yhteisvoimin. 

Tässä kuva työpaikkani kahvihuoneesta. Vasemmalla on Lynne, joka pitää ryhmämme kurissa, keskellä on Vic, joka pyörittää juuri alkanutta hengitystutkimusta ja oikeassa reunassa on Lorraine, jonka tutkimuksessa on päänvammaiset.

Väkeä siis oli paljon ja tietysti vetoa piti lyödä. Mäkin päätin olla Aussi ja veikkasin hevosta numero 12 Galileos jotakin. Ei voittanut ja 10 dollaria rikastutti jotakin vedonlyöjää. Myöhemmin samalla viikolla (koska niitä hevosten juoksukisoja siis oli koko viikon ajan) oli sitten Ladys day, jossa muutama työkaverinikin kävi. 

Leevi on onnellinen. Valmiiksi kalustetun asuntomme varusteluun kuului myös pastakone. Käytyämme South Melbourne marketilla ostamassa asiaankuuluvia varusteita, pääsi Leevi uskollisten assistenttiensa kanssa tekemään pastaa. Saimme lopulta pinaatti-ricotta -täytteisiä tortellineja. Jos vierailijat haluavat tällaisia herkkuja, niin näistä täytyy sopia erikseen Leevin kanssa. On ainakin toistaiseksi niin innokas tekemään, että voi vaikka onnistuakin. Muita täytteitä testaamme myöhemmin. Mulle kelpaisi myös ihan vaan perus tuorepasta.

Leevi alkaa teineillä... Viime perjantaina oli kahden kaverin synttärit paikallisella nuorisoseurantalolla. Kutsut lähetettiin suljetulle ryhmälle Facebookin kautta ja paikalle oli järkätty disko. Äiti (siis se olento, joka pilaa Leevin elämän ja aiheuttaa noloja tilanteita liukuhihnalta) vei Leevin juhliin ja KAUHEATA... tuli käväisemään sisällä sanomassa juhlakaluille päivää ja moikkasi vielä juhlien vahtijana toimineet vanhemmat. Siis ihan älyttömän noloo...

Kymmeneltä sitten sain kuitenkin hakea hyvin onnellisen ja iloisen pojan kotiin. Hauskaa oli ollut!!!

Ensivisiitti lähitorille, eli South Melbourne Marketille on tehty. Kyseessä on suuri sisätori, josta löytyy käytäväkaupalla erilaisia liha, kala, juusto, herkku ym. ruokakojuja. Lisäksi vaatteita, laukkuja, käsitöitä ym. on paljon. Emme voineet vastustaa kiusausta ja ostimme roquefortia ja brietä ja patongin. NAM!!! Mä sain myös Yarra Valleyn Pinot Noiria sen kanssa. Joskus elämä on ihan ok.

Eräs prinsessa löysi uuden hatun auringonsuojakseen. Tässä näyte torieleganssista.

Aupairimme Tuula lähtee kotiin. Kävimme syömässä Tuulan läksiäisiä ja Liina oli elementissään kun pääsi ravintolaan syömään. Letit ja kultaiset sandaalit. 

Lassi tilasi tyylilleen uskollisena 400 g pihvin. Ja oli aika vaikuttunut saamansa pihviveitsen koosta. Ja epäilijöille tiedoksi: Lassi tietysti söi kaiken. 

Lasten kanssa on aina mukavaa käydä ravintolassa. Tässä mun kolme iloista rosvoa istuvat rauhallisesti paikallaan juttelemassa mukavia päivän tapahtumista. Selvisimme kuitenkin tälläkin kerralla vähäisin vaurioin ja ymmärsimme, että pääsisimme tänne ravintolaan toistekin syömään. 

Sunnuntaina oli hieno keli. +26 astetta ja aurinkoa. Läheisessä satamassa oli 5 autoa rinnakkain laskemassa veneitä ja vesiskoottereita vesille. Kuvan oikealla puolella on n. 10 auton jono, joka pysyi tasaisen kokoisena ainakin koko aamupäivän ajan.  

Aamulla meillä oli myös urheiluponnistus. Mäkivetoja läheisessä puistossa meren rannalla. Leevi ja Lassi lähtivät ihan miellään mukaan hulluttelemaan äidin mukaan. Ja kaikki kiskoimme minkä jaloista irti saimme. Huomenna kostautunee... Täällä on kesäisin niin kuuma, että kaupunki tarjoaa juomavedet. Ei tarvitse raahata omia pulloja mukaan. 

Päivän päätteeksi Lassi päätti tehdä takapihan kalusteistamme taidetta. Tässä kasassa on huojuva pöytämme (ehkä ostamme uuden tämän vuokraemännän pöydän tilalle) ja lisäksi kaikki tuolit. Alkuperäinen torni oli vielä korkeampi, mutta tämä oli se versio, josta taitelija halusia otattaa kuvan. 

Ensi viikonloppuna on tiedossa urheilukisoja. Lassi juoksee aluemestaruuskisoissa ja jos siellä menee hyvin, niin sitten on vuorossa osavaltion mestaruuskisat joulukuun alussa.