Vähän kuvia, enemmän tarinaa

Pitkasta aikaa tekstia. Lapset ovat kyllastyneet siihen, että aiti kuvaa joka välissä. Kuvia on sitten vähän vähemmän ja tekstiä enemmän.

Australialaiset ovat omituisia. Täällä on hevosten laukkakilpailu, Melbourne cup, joka pistää koko kaupungin sekaisin. Se on yleinen vapaapäivä työpaikoilta (siis laukkakilpailun vuoksi!!!) ja sitten kaikki innokkaat 100 000 menevät katsomaan kisoja ykköset niskassa ja hattutyyli vastaa Ascotin kisoja Brittein saarilla. Oma työpaikkani Monash University ei myönnä vapaapäivää tuollaisen hapatuksen takia, mutta tietysti meilläkin oli shampanjatarjoilu ja kisoja katsottiin yhteisvoimin. 

Tässä kuva työpaikkani kahvihuoneesta. Vasemmalla on Lynne, joka pitää ryhmämme kurissa, keskellä on Vic, joka pyörittää juuri alkanutta hengitystutkimusta ja oikeassa reunassa on Lorraine, jonka tutkimuksessa on päänvammaiset.

Väkeä siis oli paljon ja tietysti vetoa piti lyödä. Mäkin päätin olla Aussi ja veikkasin hevosta numero 12 Galileos jotakin. Ei voittanut ja 10 dollaria rikastutti jotakin vedonlyöjää. Myöhemmin samalla viikolla (koska niitä hevosten juoksukisoja siis oli koko viikon ajan) oli sitten Ladys day, jossa muutama työkaverinikin kävi. 

Leevi on onnellinen. Valmiiksi kalustetun asuntomme varusteluun kuului myös pastakone. Käytyämme South Melbourne marketilla ostamassa asiaankuuluvia varusteita, pääsi Leevi uskollisten assistenttiensa kanssa tekemään pastaa. Saimme lopulta pinaatti-ricotta -täytteisiä tortellineja. Jos vierailijat haluavat tällaisia herkkuja, niin näistä täytyy sopia erikseen Leevin kanssa. On ainakin toistaiseksi niin innokas tekemään, että voi vaikka onnistuakin. Muita täytteitä testaamme myöhemmin. Mulle kelpaisi myös ihan vaan perus tuorepasta.

Leevi alkaa teineillä... Viime perjantaina oli kahden kaverin synttärit paikallisella nuorisoseurantalolla. Kutsut lähetettiin suljetulle ryhmälle Facebookin kautta ja paikalle oli järkätty disko. Äiti (siis se olento, joka pilaa Leevin elämän ja aiheuttaa noloja tilanteita liukuhihnalta) vei Leevin juhliin ja KAUHEATA... tuli käväisemään sisällä sanomassa juhlakaluille päivää ja moikkasi vielä juhlien vahtijana toimineet vanhemmat. Siis ihan älyttömän noloo...

Kymmeneltä sitten sain kuitenkin hakea hyvin onnellisen ja iloisen pojan kotiin. Hauskaa oli ollut!!!

Ensivisiitti lähitorille, eli South Melbourne Marketille on tehty. Kyseessä on suuri sisätori, josta löytyy käytäväkaupalla erilaisia liha, kala, juusto, herkku ym. ruokakojuja. Lisäksi vaatteita, laukkuja, käsitöitä ym. on paljon. Emme voineet vastustaa kiusausta ja ostimme roquefortia ja brietä ja patongin. NAM!!! Mä sain myös Yarra Valleyn Pinot Noiria sen kanssa. Joskus elämä on ihan ok.

Eräs prinsessa löysi uuden hatun auringonsuojakseen. Tässä näyte torieleganssista.

Aupairimme Tuula lähtee kotiin. Kävimme syömässä Tuulan läksiäisiä ja Liina oli elementissään kun pääsi ravintolaan syömään. Letit ja kultaiset sandaalit. 

Lassi tilasi tyylilleen uskollisena 400 g pihvin. Ja oli aika vaikuttunut saamansa pihviveitsen koosta. Ja epäilijöille tiedoksi: Lassi tietysti söi kaiken. 

Lasten kanssa on aina mukavaa käydä ravintolassa. Tässä mun kolme iloista rosvoa istuvat rauhallisesti paikallaan juttelemassa mukavia päivän tapahtumista. Selvisimme kuitenkin tälläkin kerralla vähäisin vaurioin ja ymmärsimme, että pääsisimme tänne ravintolaan toistekin syömään. 

Sunnuntaina oli hieno keli. +26 astetta ja aurinkoa. Läheisessä satamassa oli 5 autoa rinnakkain laskemassa veneitä ja vesiskoottereita vesille. Kuvan oikealla puolella on n. 10 auton jono, joka pysyi tasaisen kokoisena ainakin koko aamupäivän ajan.  

Aamulla meillä oli myös urheiluponnistus. Mäkivetoja läheisessä puistossa meren rannalla. Leevi ja Lassi lähtivät ihan miellään mukaan hulluttelemaan äidin mukaan. Ja kaikki kiskoimme minkä jaloista irti saimme. Huomenna kostautunee... Täällä on kesäisin niin kuuma, että kaupunki tarjoaa juomavedet. Ei tarvitse raahata omia pulloja mukaan. 

Päivän päätteeksi Lassi päätti tehdä takapihan kalusteistamme taidetta. Tässä kasassa on huojuva pöytämme (ehkä ostamme uuden tämän vuokraemännän pöydän tilalle) ja lisäksi kaikki tuolit. Alkuperäinen torni oli vielä korkeampi, mutta tämä oli se versio, josta taitelija halusia otattaa kuvan. 

Ensi viikonloppuna on tiedossa urheilukisoja. Lassi juoksee aluemestaruuskisoissa ja jos siellä menee hyvin, niin sitten on vuorossa osavaltion mestaruuskisat joulukuun alussa. 

Vihdoinkin lämpenee

Tervehdys taas kaikki. Nyt on kuvat järjestyksessä ja tekstitkin tulee. Gmail jotenkin muutti blogin ominaisuuksia siten, että enää ei voi ladata kuvia suoraan iPhotosta. Joudun siis päivittämään kuvat kännykästä (ne menevät vielä epäjärjestykseen siirtelystä) ja sitten hermoja säästääkseni kirjoittelen tekstit tietsikalta. 

Teininuoriso vaan pitää tätä kannettavaa panttivankina ja mulla on ruutuaikaa n. 30 min hyvänä päivänä. Nyt ollaan jo maanantai-illassa ja nuoriso poistui golfkentälle ennen kun mä ehdin kotiin, joten tietsikka oli vapaa...

Tässä esimakua tulevasta. Juuri nyt istuskelen takapihalla ja nautin iltakahvia. +25 on ehkä totta tällä hetkellä. 

Viimeisen sateen aikaan täällä näkyi hieno sateenkaari, mutta kamera ei tainnut saada sitä kunnolla talteen. 

Ja taas koitti lauantai ja herkkupäivä. Mä oon jotenkin ollut ruosteessa, koska kun mä ehdin aamupalalta katsomaan piirrettyjä lasteni kanssa, niin pari minuuttia aiemmin avattu Fazerin sininen näytti tältä. :-(

Mulla on ahneita lapsia. 

Aamupäiväshoppailuna käytiin hankkimassa Lassille piikkarit. Lassihan on aloittanut täällä yleisurheilun ja halusi juoksua varten oikeat piikkarit. Ovat sitten kokoa 42... Mä en sitten perikään niitä niinkuin olin suunnitellut etukäteen. Lassi pisti myyjän tiukoille ja ilmoitti, että 5-piikkiset eivät kelpaa, koska Suomipiikkareissakin oli 8 piikkiä. Näissä uusissa on nyt 7 piikkiä. 

Sitten välissä heitin Lassin kotiin ja otin Leevin, Liinan ja Hannelen mukaan outletstore -ostoksille. Terkkuja vaan Minnamille, Hannelen pajatso alkaa olla tyhjä. :-)

Vasta viiden tunnin shoppailun jälkeen Liina alkoi osoittaa väsymisen merkkejä.

Sitten vähän lahjontaa... Ja tietysti smoothiella pitää saada vähän leikkiä. Tässä Leevin pilli kakkaa ja Liina ihailee vierestä (Hannelekin on mukana, mutta armollisesti leikattiin pois kuvasta, ettei tarvitse julkisesti hävetä).

Ja tämähän oli meidän outletstore -shoppailun pääkohde. Liinalle luvattiin sandaalit, koska nyt on jo niin lämmintä, että niitä voi jo alkaa käyttämään. Huomatkaa hieno kultainen väri ja strösselit päällä. Varpaankynnet pitää näköjään leikata ja lakata. Äidillä taas ote lipsuu. 

Lassi oli siis onnllinen kuin sika ... kun sai olla koko päivän yksin kotona. Meidän 100 kaapeliTV kanavaa viihdyttivät nuorta miestä. Ehti nauhoittamaan 2 Harry Potter leffaa. Lisäksi Lassi oli päättänyt ottaa lounaaksi levyllisen Fazerin sinistä (meillä alkaa varastot taas ehtymään). Niin paha olo sillä pojalla kuitenkin oli, että viimeinen pala jäi ottamatta.

Mun refleksit toimivat! Tän valokuvan ottamisen jälkeen n. 0.2 sekunnin kuluttua toi suklaapala oli MUN suussa. Ja Leevi ja Liina SUUTTUIVAT, kun niiden pienet hitaat lapsenkädet kouraisivat tyhjää!!!! Luultavasti St. Kildan sosiaaliviranomaiset tulevat tutkimaan miten täällä kohdellaan lapsia. :-)

Ja sunnuntaina taas aurinkoa. Ensimmäiset yleisurheilukisat täällä. Liina oli paikalla yleishäröilemässä, eikä suostunut esiintymään naama kameraan päin. Äiti löysi itsensä pituushyppypaikalta haravan varresta.

Ja sankarijuoksija tässä uusissa piikkareissa ja trikoissa. Lassi juoksi 100 m aikaan 14.74 ja oli oman ikäryhmänsä toiseksi paras. Lahjattomat treenaa? Oli aika ylpeä omasta suorituksestaan.

Ensi viikolla taas lisää. Meillä tiedossa uudet urheilukisat ja suomikoulua, joten voipi olla ettei viikonloppuna ehditä päivittämään. 

Sarvilinnat kylässä

Tämän viikon ehdoton juhal oli se, että Sarvilinnat saapuivat koko joukkueen voimin viihdyttämään meitä. Tällainen joukko meitä tuli vastaan Tasmanian lennolta. Oli ihanaa saada suomalaisia kaveita sekä äidille että lapsille. Ja aika vauhdikas viikko vietettiin. Meillähän on avoimet ovet kaikille, jotka jaksavat tänne asti tulla viihdyttämään meitä. Meillä on koulua ja töitä, mutta vapaa-ajalla mielellämme annamme viihtyttää itseämme.

Kaukonen bed and breakfast - you make them both -periaattella pääsee pitkälle.

Ensimmäinen yhteinen turistikohde oli Melbournen akvaario, jonne me hommasimme samantien vuosilipun, joten tulemme helposti seuraavienkin vieraiden kanssa sinne. Tässä on suurin koskaan elänyt hai.

Lassi yrittää tehdä tuttavuutta octopussyn kanssa, joka hyökkäili lasia päin.

Akvaarion meritähtiä pääsi taputtelemaankin ja Liina ilmoitti heti iloisena, että hän on paijannut meduusaa. Onneksi ei kuitenkaan. Täällä kuulemma kuolee enemmän väkeä meduusanpolttamiin kuin mihinkään käärmeisiin, hämähäkkeihin tai krokotiileihin. Hait ovat siellä Perthin suunnalla ja meidän porukalla ei ole mitään aikomusta mennä sinne käymään.

Paluumatkalla Liinaa tietysti väsytti ja näppäränä tyttönä järjesti itselleen kotiinkuljetuksen.

Vaikka on kivaa, että on vieraita, niin äiti on välillä TYHMÄ! Tässä nähdään mitä tapahtuu kun äiti TAAS kunnostautuu jollakin älyttömällä. :-) 

Meillä on täällä jo jaettu lasten ja aikuisten ruokavuorot! Aikuisten vuorolla on toki aika lailla rauhallisempaa ja enemmän tilaa pöydässä. Hannele ottaa tilanteesta ilon irti ja valitsee puolensa milloin mitenkin. Tässä pääsi ensijaolle susheista, kun ei hätkähtänyt melukylän lapsia.

Aikuisruokailijat saivat sentään vähän ruokajuomaa odotellessa. Huomaa suupielestä valuva kuolavana (kuvaajan jaloissa oli jo kohtalainen lätäkkö). Täällä on mielettömän herkullista sushia ja se on niin halpaa, että sitä voi oikeasti syödä usein.

Miksei aina voi olla lauantai, lauantai, lauantai. Miikseei aina voi olla lauantai, lauantai, lauantaiiii!!! (lauletaan sen radio cityn perjantaibiisin sävelellä). Me saatiin fazerin sinistä!!! Mullekin heltisi n. 2 palaa per levy. Pitänee kehittää kyynärpäätekniikkaa tai sitten alkaa pimittämään omia levyjä. Vielä on vähän tallella kaapissa, mutta siitä lapset ei tiedä mitään.

Lassi otti ilon irti herkkupäivästä. Tässä siis menossa aamiainen.

Ja mikään ei voita tyttökavereita! Tällaista oli mun huoneessa aamulla, kun Liinan ei tarvinnut lähteä kouluun.

Lauantairetkellä kävimme naapurikaupungissa Ballaratissa, jossa oli samanlainen kultaryntäys kuin Amerikassa aikanaan. Paikalliset liikennemerkit päätyivät iPhonelle, muut kuvat ovat ilmeisesti järkkärissä, joten näette niitä sitten kotiinpaluujuhlissa (jotka muuten on nyyttärit ja aussilaisittain BYO, me tuhlataan täällä kaikki rahat. toim. huom).

Sunnuntaina mentiin paikalliseen huvipuistoon Luna Parkiin. Siellä me Samin kanssa saatiin herkkukahvia sillä aikaa kun lapset juoksivat laitteesta toiseen. Muuten meidän aikuisporukka paleli oikein urakalla (tuuli ja 15 astetta ja välillä pientä sadetta). Lapsia sekään ei haitannut. Luultavasti eivät edes huomanneet, että satoi. 

Ja vielä tuli IHANA yllätys viikolla. Maarit oli laittanut meille suomi -paketin. Naistenlehtiä, fazerin sinistä, salmiakkia, ristisanoja, aku ankkoja... siis kaikkea mistä pieni suomalainen tulee HYVIN onnelliseksi. KIITOS MAARIT!!!

Jännitystä ja hikeä

Tämän viikon jännityksestä vastasi Leevi. Perjantaina puolen päivän aikaan äiti sai shokkisoiton töihin. Leevin koulusta soitettiin ja kerrottiin, että Leevi on loukkaantunut liikuntatunnilla. Sitten äkkiä taksilla paikalle tarkastamaan tilanne ja siellä sankari makasi sängyn pohjalla oikea käsi tyynyllä leväten. Pikkusormi oli 90 asteen kulmassa. Leeviltä pääsi kauhunkiljaisu kun tajusi, että äiti oikeasti aikoo vetää sormen paikalleen. Sitten lähdettiin sairaalaan.

Leevi oli todella otettu, kun äiti kuvasi vielä sairaalan odotusaulassa. 

Huomaa: Leevi on vielä koulun tyylikkäässä liikunta-asussa. 

Lopputuomio: Murtunut ja reponoitu hyvään asentoon. Seuraavat 3 viikkoa pidetään tällaista käärettä jos sormi ei putoa paikaltaan.

Viikonloppuna lähdimme suomalais-australialaisessa seurassa katsomaan maalaisnäyttelyä. Ja tässä näette tyypillisen australialaisen GPS -näkymän. Miksiköhän me edes käytettiin sitä... ?

Lapset pääsivät huvittelemaan kumivaljaisiin ja Liina innostui pomppimaan näin korkealle.

Myös Leevi laittoi elämän risaiseksi ja heitteli voltteja.

Ja tatuoinnit... Kenguru tietysti. Tästä jää vielä makee rusketusraja, mutta Leevi ei ole vielä sitä tajunnut.

Ja tietysti eläinten paijaamista. Liina ja Riina tykkäsivät kovasti näisä pikku kileistä.

Ja paikallinen satusetä kertoi tarinan ja lemmikkipapukaija näytti temppuja.

Ja poniajelu... Ehkä mä sittenkin saan ratsastuskaverin.

Sunnuntaiaamuna klo 7.55. hetki ennen lähtöä! Melbourne on nyt valloitettu. Puolimaraton on juostu huippuaikaan 2.07:54. Virallisia aikoja ei vielä ole netissä, toi on oman mittauksen perusteella. Herää kyllä epäilys miksi pitäisi treenata? Helsingissä hirmuisen puristuksen jälkeen 2:03 ja ihan kuoleman kielissä, täällä 5  min enemmän ja kohtalaisen hyvin jaksettu. Siellä oli ihan ihanat 2:10 jänikset, jotka kannustivat ja juoksivat juuri oikeaan aikaan. Kiitokset!!!

Ja koska tänään oli lämmintä yli 20 astetta, lähdettiin iltapäivästä vielä beachille. Ja siellä oli lentisverkot paikallaan. 

Lassikin antoi kaikkensa.

Siinäpä tärkeimmät tällä kertaa. Seuraavaan päivitykseen voi mennä vähän pidempi aika, koska Sami ja Riitta pesueineen ovat tulossa viihdyttämään meitä. Ja viikonlopuksi on suunnitteilla kaikenlaisia retkiä blogin sijaan.

Urheiluleiri alkaa

Tämän viikon suurin tapahtuma oli, että meidän personal trainer saapui kuvioihin. Hannele saapui viihdyttämään meitä sekä golfkentällä että jumppaamalla. Suunnitelmana on olla meillä jouluun saakka. Ja kaikille tiedoksi, että Hannelen händäri on kadehdittavat 2.3 (siis mä ainakin kadehdin). 

Näillä näkymin me ollaan superfittejä jouluun mennessä kun Hannele piiskaa meitä urheilemaan. 

Kuten kuvasta näkyy, on olo muuttunut meidän olohuoneen lattialla. Edellisissä blogeissa me ollaan hautautuneina sohvatyynyihin ja kietouduttu peittoihin. Nyt on ryhtiä toiminnassa ja lihashuolto hoidetaan säntillisesti (äiti istuu sohvalla punaviinilasin kanssa ja ihailee ahkeraa nuorisoa).

Liina on erityisen innoissaan. Kohta venyvät spagaatit kaikkiin suuntiin. Sorry huono kuvan laatu. Valokuvaajamme on hieman huolimaton, yritämme saada parempaa laatua jatkossa.

Liina on suloinen. Englannin ja suomen lukeminen sujuu jo vähäisesti ja sen kunniaksi täytyy ryhtyä kilpailemaan sanapelissä veljesten kanssa. Sanapelissä saat alla näkyvän kirjainristikon ja 90 sekunnin aikana täytyy etsiä mahdollisimman monta sanaa. 

Lassin tennsileirin päätteeksi oli tenniskisat. Ilmeestä voi päätellä mensestyksen.

Äiti on yleensä ihan hyvä äiti. Tosin tänään on ote lipsunut. Pahin huoltorikos, minkä äiti voi tehdä on ruoan myöhästyminen. Liina päätti huomauttaa asiasta.