Ja ensin näin kaikille myöhässä: Hyvää joulua ja Onnellista Uutta vuotta 2013!
Joulukuun puolessa välissä olimme vielä kertaalleen yleisurheilukisoissa. Tällä kertaa oli vuorossa osavaltion mestaruuskisat "multisport"-lajissa, joka täällä pitää sisällään pituushyppyä, 100m, 800m, ja kiekonheittoa. Luultavasti jokin laji unohtui, niitä piti olla viisi. Lassi tuli hienosti 44. Victorian kisaajista, joita oli yhteensä 80.
Tukijoukot ovat olleet mukana ja nyt ahkera uurastus tuottaa tulosta. Kannattaa zoomata tohon nimikyltin titteliin!!! Luultavasti ainoa kerta kun pääsen näin hienoon hommaan. Seuraavissa kisoissa täytynee tyytyä haravoimaan pituushyppypaikan hiekkaa...
Joulu lähestyi kovaa vauhtia. Hannele lähti äidin iloksi Suomeen, mutta teki meillä joululahjaksi tällaisen hienon piparitalon (se on jo lähes kokonaan syöty, kun tämä blogitoimitus on vaan lomaillut viime viikkoina).
Ja sitten!!!! KEKE SAAPUI!!! Meidän pienin serkkumme tuli urheasti business -luokassa babybasketissa kaikkien business -matkustajien ilona. Kerrassaan suloinen pieni poika!
...Ai niin... Keke toi mukanaan kokin, autonkuljettajan ja pari henkilokohtaista assistenttia...
Tytöt olivat innoissaan, kun lentokentällä saattoi istahtaa matkalaukkujen päälle ja antaa aikuisten työntää itseään eteenpäin.
Tässä serkukset toipuvat jetlagista. Meillä on toki n.100 tv-kanavaa, joten ajoittain tulee hieman kiistaa siitä mitä kanavaa katsotaan. Myytinmurtajat, aircrash investigations ja simpsonit ovat kovassa kurssissa. Tytöt taas suosivat Disney chanelin tarjontaa.
Ja taas päästiin leikkimään turistia, kun saatiin kavereita. Melbournen korkein rakennus on Eureka tower, jonka huipulle pääsee ihailemaan maisemia. Tässä kuvassa näkyy meidänkin kotimme, joka on siis 200 m beachilta. Tuon järven rannalla on lähin golfkenttä, mutta se on kovin meluisa emmekä ole toistaiseksi pelanneet siellä kuin kerran.
Lassi ja Leevi kilpailevat superlempiserkku No 1 -tittelistä. Keken ei tarvitse luultavasti koskaan istua babysitterissä tai lattialla. Sylejä riittää.
Supertätösen kullannuppu. :-)
Jouluaattona nautimme aterian ulkona! Oli ensimmäinen kerta kun täällä on pystynyt kunnolla syömään ulkona. Vaikka lämpötilat ovat jo jonkin aikaa olleet Suomen hellelukemissa, on täällä huikea tuuli, joka ei hellitä koskaan. Varsin ärsyttävää. Onneksi takapihamme on varsin hyvin tuulensuojassa, joten pienempi puhuri ei siellä tunnu.
Kuten epäilimmekin, ei Joulupukki ehtinyt jouluaattoiltana tänne Australiaan asti. Takan edessä oleviin sukkiin oli ilmestynyt karkkeja ja... aarrekartta! Tässä ihmetellään miten päin karttaa pitäisi pitää ja minne päin lähteä etsimään lahjoja.
Mä olen ollut ilmeisesti kuitenkin kiltti. Asiasta on ollut hieman epäilyjä ja ihan varmaa ei ollut tuleeko paketteja. Tässä ovat uudet Asicsit lähdössä ensilenkille!! Runkeeperista voi käydä katsomassa miten meni. Lenkkeily jäi joulun alla kaikkien kiireiden jalkoihin ja levinnyt takapuoli myös hidasti vauhtia.
Mä ja Keke taas... <3 <3 <3
Joulun jälkeen oli luvassa kaikkien odottama Sydneyn matka. Tässä Liinan uusi lumileopardi leikkimässä lentokentän koirien kanssa ennen lähtöämme.
Sydneyssä ehdimme koluamaan Oopperatalon (ulkoapäin), Harbour bridgen (etäältä), eläintarhan (hyvin yksityiskohtaisesti, osaan häkeistä pääsimme jopa sisälle).
Mun tyttökaverit. Kun mun varpaan geelikynsi katkesi (tuhoten siis hienon ranskalaisen manikyyrin, jos joku ei tiennyt), niin kaksi innokasta tyttöä lähti mun mukaani kauneushoitolaan. Me sovimme, että pikkutytöt saavat sormimanikyyrin ja supertätönen jalkahoidon mukaanlukien kynnenkorjaukset. Tyttöjen innostus oli huikea, kun uuden kynsilakan värin sai valita yli 100 vaihtoehdosta. Liina otti kirkkaan punaisen ja Elisa valitsi sinisen. Molemmat sävyttivät sen puseroihinsa.
Kävimme myös tutustumassa Australian kultaryntäyksen kaupunkiin Ballaratiiin (jossa me olimme jo käyneet Sarvilinnojen kanssa, mutta lähdimme mieluusti uudelleen). Tässä olemme kaivoskäytävän uumenissa junalla matkaamassa.
Ja sitten... Chadstonen ostoskseskus! On luultavasti Melbournen suurin ja siellä on 540 eri liikettä. Jos joku on tänne tulossa, niin voimme suositella. Mua aluksi ahdisti tuollainen valtava kompleksi, mutta koska olimme ovelia niin menimme sinne arkipäivänä, jolloin paikalliset ovat töissä.
Liina sai Ukilta ja Helenalta rahaa joululahjaksi ja tässä näyte tyttäreni taidoista. Toisiinsa sävytetyt kultainen käsilaukku ja ballerinat. Lisäksi hame, joka pyörii ihanasti kun Liina pyörii ympäri.
Uusi vuosi tuli ja vaihtui. Täällä oli niin massiiviset turvatoimet ja erilaisia aitoja pystytetty, että päätimme pysytellä kotona katsomassa raketteja. Nuoriso vaati päästä kylille katselemaan, joten Antti uhrautui ja vei isot lapset katsomaan lähiseutujen yöelämää alkuillasta. Melbournen kunniaksi täytyy saanoa, että täällä oli alcohol -free zone käytännössä koko keskustan alueella. Voisin suositella Suomeenkin! Taiteiden yökin voisi muuttua takaisin taiteiden juhlaksi, eikä pussikaljakohellukseksi.
Puolen yön raketit katselimme omalta parvekkeelta. Ei ihan vetänyt vertoja Sydneyn Harbour bridgen ilotulitteille, mutta hienoa paukkumista kuitenkin.
Ja etenkin Leevin suureksi pettymiseksi täällä ei saa paukutella omia raketteja. Lapset saivat sitten tähtisädetikkuja korvikkeiksi.
Yläkerran parvekkeemme on yllättävän pölyinen. Meidän kaikkien jalat näyttivät tältä, kun siirryimme sisätiloihin. Onneksi huomasimme varsin pian asiantilan. Kikkatädille tosin lähetimme tämän kuvan Lassin jalkapohjista henkilökohtaisesti. <3
Meidän pienet samikset. Tyttöjä ja poikia ei opeteta tytöiksi ja pojiksi. Se kumpuaa jostakin hyvin syvältä sisältä. Ostosreissun jälkeen kummatkin kulkivat paljettipaidassa ja shortseissa koko loppuajan.
Viimeisen vierailupäin aikana pojat lähtivät katsomaan Puffing Billy -höyryjunaa. Me tytöt sen sijaan suuntasimme beachille. Tässä olemme valmiita lähtöön.
Mun oli pakko ottaa valokuva. Liina ja Elisa saivat ihan itse pakata eväät rantaretkellemme. Kuten huomaatte, ovat kaikki ravintoaineympyrän osaset huomioitu... Mulle oli varattu kaksi piparia ja noi kaksi vaaleaa keksiä (kun ne ovat pahoja).
"Leipä miehen tiellä pitää, pikkuleipä tytön..."
Ihanat naiset rannalla! Liinalla on elämänsä ensimmäiset kolmiobikinit (eikä sellaisia vauvamalleja, joita äiti aina ostaa).
Onneksi leikit ovat kuitenkin vielä pikkulasten leikkejä, tytöt hautasivat toisensa hiekkaan vuoronperään.
Tässä koko serkusparvi viime hetken kuvassa. Lähtöön on aikaa enää tunti ja tunnelma alkoi olla haikea. Tippa tuli linssiin kun todettiin, että seuraavan kerran tavataan vasta toukokuussa.
Ja vielä kerran hyvää uutta vuotta kaikille! Nyt kun vieraat ovat poistuneet, ehdin vastailla rästiin jääneisiin viesteihin.
Ja... Tätä blogia on luettu yli 4500 kertaa!!! USKOMATONTA!!! Me ollaan melkein niinkuin julkkiksii.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti