Kiirettä pitää

Liina on edelleen ahkera koululainen. Tulokset alkavat puhua puolestaan. Tyttö lukee sekä suomeksi että englanniksi lastenkirjoja. Läksyt joudutaan yleensä tekemään 3 kertaan, vikka äidin mielestä vähempikin voisi riittää.

Ja ne kuuluisat osavaltion mestaruuskisat. Lajeina Lassilla oli sekä sekaviesti että poikien 4x100 m. Sekaviestissä joukkue selvitti hienosti tiensä finaaliin. Ennen finaalin alkua alkoi kuitenkin sade... Kapula luiskahti toisen juoksijan kädessä ja sen verran aikaa hukkaantui, että ehtivät ulos vaihtoalueelta. Finaalin viimeisiä siis, mutta toisaalta osavaltion 8. sija on kyllä hieno saavutus!! Poikajoukkueella jäivät juuri 9. sijalle, joten finaalipaikka jäi haaveeksi. Hauskaa kuitenkin oli ja kuten tästäkin kuvasta huomaatta oli koko suuri stadion täynnä ihmisiä katselemassa. tunnelma oli huikea.

Ja sitten vielä seuraavana viikonloppuna Victorias fastest kid, jossa kisattiin 100 metrin yksilölajissa. Lassi juoksi hienosti uuden ennätyksen 13.93 sekuntia. Ja parasta kaikesta, Lassi juoksi paremman ajan kuin seurakaveri Albert! Varsinaisessa kisassa sijoitus oli 6., joten mitalia ei tullut.

Jostakin omituisesta syystä elokuvat tulevat tänne vasta Suomen jälkeen... ???? Tekstitystäkään ei tarvita. Pääsimme vihdoin katsomaan Skyfallin!!! Ja se oli kyllä hieno leffa. Voin lämpimästi suositella kaikille, jotka vähänkään tykkäävät Bond -leffoista. Tänään täällä tulee telkkaristakin 2 vanhaa Bondia, joten tunnelmassa pysytään.

Täällä leffateatterissa on olemassa oma Gold Class -luokka. Jos ostat liput sinne, saat juoma- ja napostelutarjoilun myös elokuvan aikana. Noviisina olin ostanut liput tavallisen rahvaan puolelle, mutta kun halusimme ottaa juomat ennen elokuvaa, niin meidät ystävällisesti ohjattiin gold class puolelle. Ja tietysti ennen elokuvaa saimme "shaken, not stirred" -tyyppiset juomat mukaan otettavissa shakereissaan.



Mulla on sitten ollut tervetuloa Monash Universityyn päivä. Sen kunniaksi jouduin matkaamaan yliopistomme pääkampukselle Claytoniin... Ja säätila pani parastaan. En muista yhtä pahaa sadetta. Auto piti jättää valtavan kampusalueen reunalle ja sieltä oli sitten sellainen kilometrin mittainen matka luentosaliin. Avoauton katto pitää vettä, mutta samaa ei voi sano Ikean sateenvarjosta. Kun mä pääsin sisälle, olivat farkut märät polviin saakka ja kengistä olisi voinut puristaa vettä. Onneksi luentosalin ilmastointi saatiin pois päältä, että emme paleltuneet kuoliaiksi (muutama muukin oli saanut tämän pläjäyksen päällensä).

Osataan sitä lakkoilla täälläkin. Paikalliset opettajat ovat taistelleet oikeuksiensa puolesta (lisää liksaa, vähemmän palkatonta ylityötä). Ja kun opettajat ovat lakossa, eivät lapset ole koulussa. Yksityiskouluissa ei tietenkään lakkoilla, mutta julkisten koulujen lapset tulivat vanhempien mukana töihin lakkopäivänä. Muutimme sitten Carolin kanssa esimiehemme toimiston luokkahuoneeksi ja istutimme sinne kaikki 4 lasta, jotka olivat päässeet mukaamme. Tätä voi olla vaikea uskoa, mutta jopa Liina osasi olla hiljaa ja tehdä tehtäviä useamman tunnin ajan. Ja parasta kaikessa, lakkopäivänä pääsi äidin töihin syömään. Sairaalan kahvilasta saa lämpimän lounaan ja sitä lapset ikävöivät vieläkin... ei niistä voileivistä oikein ole pidemmän päälle kunnon ruoaksi.